|
|
Indis Jaim
| NIMI |
Indis Jaim "Jami" |
REKISTERINUMERO |
VH11-044-0042 |
| SYNTYMÄPVM, IKÄ |
01.12.2009, VHKR |
TÄYTTÄÄ 3 V. |
01.03.2010 |
| ROTU, SKP |
holstein, ori |
VÄRI, SÄKÄKORK. |
rn, 169 cm |
| KOULUTUSTASO |
ko GP, re 80 cm |
PAINOTUS |
koulupainotus |
TOIMENKUVA |
jalostuskäytössä |
MERIITIT |
ei vielä meriittejä |
| OMISTAJA |
hejdi, Ballantine |
KASVATTAJA |
cirith, Indis Villains |
|
Luonnekuvaus
Ballantineen ei oikeastaan pitänyt loppuvuodesta 2009 ostaa enää yhtään uutta hevosta, kun pieni talli natisi jo liitoksistaan, mutta valitettavasti eksyin rakkaan ystäväni cirithin tilalle ihastelemaan hänen hevosiaan ja erityisesti omia kasvattejani. Vanhalla tallillani Tropicassa kasvatettu Tropica Phantasia-niminen tamma oli kasvanut hienommaksi kuin muistitkaan, ja kun cirith vihjasi, että tammasta voisi saada varsan, tiedätte varmasti mitä tapahtui...
Pian Ballantinen hevoskaartia koristikin puolivuotias orivarsa Jaim tai tuttavallisemmin vain Jami, joka pistikin koko tallin arjen uusiksi. Olen aivan varma, että jossain puoliverisen ulkomuodon ja karvojen alla tässä orissa on paaaaljon poniverta, sillä sen tempaukset ovat veistettyjä juuri samasta puusta kuin maailman monipuolisimman ponin Pollen. Siitä huolimatta ori on loikannut suoraan omistajansa sekä tallityöntekijöiden sydämiin, sillä pohjimmiltaan se on vain vähän hölmö, kuriton ja höpsö otus.
Käsiteltäessä Jaim ei ole helpoin mahdollinen kaveri sen loppumattoman energian johdosta, mutta toisaalta millään tavalla pahantahtoinen ori ei myöskään ole. Vaikka keskittyminen ei todellakaan ole Jamin parhaita puolia, niin siitä huolimatta ei se täysin mahdoton villiviikari ole hoidettavaksi, vaikka useimmiten harjaus onkin sitä, että joko hoitaja komentaa käytävällä hirnuvaa ja steppaavaa oria tai sitten juoksee sen perässä karsinassa harja kourassa toivoen, että joskus väsähtäisi ennen hoitajaa ja rauhoittuisi olemaan paikoillaan. Tämä on kuitenkin turha toivo, sillä ikuisena energianlähteenä Jami jaksaa leikkiä kissaa ja hiirtä niin kauan kuin on tarpeen, joten ainakin itse olen jo siirtynyt sille linjalle, että sidon herran kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi. Se ei mökötä tästä juuri ollenkaan, vaan alkaa heti kehitellä uusia leikkejä ja huvituksia. Tälle herralle ei parane antaa harjaa haisteltavaksi, sillä pian se on sen suussa...!
Harjaus itsessään vaikuttaa olevan Jamille oikein miellyttävää puuhaa, eikä ihmekään, sillä onhan ori varsin huomionkipeä tapaus. Aina kun vain mahdollista, se on tunkemassa päätä hoitajan kainaloon ja kerjäämässä rapsutuksia maailman suloisimmilla suklaasilmillään. Oria näkee äärimmäisen harvoin luimimassa ainakaan ihmisten seurassa, ja vaikka se ei kauheasti pään harjauksesta pidäkään, niin pientä korkealle kurottelua lukuunottamatta herrassa piilee ainakin sisäinen gentleman. Tosin, kavioita puhdistaessa mielipide saattaa kuitenkin muuttua, kun Jami rennosti nojailee koko painollaan hoitajaa vasten olettaen tämän kestävän pienen paineen täysin mukisematta – sillä pitäähän nyt jotain maksaa siitä, että ori nostaa kavionsa! Kun herraa kuitenkin hieman tökkii ja komentaa, niin kyllä se sitten yhteistyöhön suostuu.
Siinä vaiheessa, kun varusteet ilmestyvät näköpiiriin, taitaa Jami tietää joutuvansa töihin ja muuttuu hieman ärhäkämmäksi. Se ei ole kuitenkaan lainkaan mahdoton varustaa, vaan mikäli oria todellakin vaatii pysymään paikoillaan ja jaksaa kiskoa sitä vyötä rantapallon ympärille viimeisillä voimillaan, niin pian huomaakin jo satuloineensa herran. Suitsiessa ori on jo luovuttanut, eikä se jaksa enää liiemmin pullikoida, vaan availee suutansa eikä liiemmin heiluttele päätänsä samalla kuin se tapansa mukaan tarkkailee ympäristön tapahtumia. Kannattaa kuitenkin varoa, jos ympäristössä tapahtuu jotain hyvin mielenkiintoista, silloin Jami tykkäisi lähteä tekemään tarkempaa tuttavuutta...
Se, että ori on pohjimmiltaan mukava ihmisille, ei todellakaan takaa sitä, että muut hevoset saisivat samanlaisen kohtelun. Niinpä Jaim tarhataan ehdottomasti nyt, aina ja ikuisesti yksinään, sillä mikäli toinen ori tai jopa ruuna sen lähelle, on todellinen kuninkaiden tappelu valmis alkamaan. Tammat taas pyörivät herran mielessä vain ruusunpunaisten ajatusten ympäröivänä, eikä tämä ihan aina ole hyvä asia. Sen lisäksi, että pelkään kuollakseni orin puolesta sen kipitellessä arvokkailla miljoonan taalan jaloillaan tarhassaan kauheaa show-ravia ja esitellessään ihmeellisiä, luullakseni hurmaamistarkoituksessa tehtyjä loikkia, niin toisinaan oma tai työntekijöiden terveys huolettaa Jaimin ollessa narun päässä. Eihän Jami nyt mitään pahaa tarkoita, mutta se ei vain vielä ole oppinut, miten narun päässä kävellään sulassa sovussa, joten talutusmatkat ovat jatkuvasti ketjunarusta ja pitkästä raipasta huolimatta vauhdikkaita.
Orin kipuaminen kuljetuskoppiin on myöskin vauhdikasta, ja taluttajan on parempi varoa, ettei jää alle. Jamin kanssa yritetään kyllä löytää yhteisymmärrystä hyvästä lastauksesta, ja toisinaan se malttaakin jo kävellä sisään, mutta huonot päivät ovat huonoja päiviä itse kullakin. Matkan aikana herra käyttäytyy kuitenkin ihan mallikkaasti, kunhan sillä on jotain tekemistä. Tylsistyessään alkaa järkyttävä protestointi, jota kukaan ei jaksa kuunnella tai sietää jo orin oman turvallisuuden vuoksi.
Jami joko ihastuttaa tai vihastuttaa eläinlääkärit, sillä toiset pitävät sen pirteydestä ja uteliaisuudesta, mutta joidenkin mielestä orin hössöttäminen on varsin rasittavaa. Se ei ole millään tavalla pelokas tai arka, vaan erityisesti eläinlääkäri saa tehdä mitä tahtoo. Tosin, suosittelen heitä kyllä lämpimästi varomaan varpaitaan, sillä Jami ei ihan aina katso, minne ne tassunsa tökkää ja toisinaan jälki on vähän ikävämpää, kun 600-kiloinen elukka talloo jalat (lämpimin terveisin, nimimerkki kokemusta on). Kengittäjällä pienenä riesana saattaa myös olla Jamin nojailu, mutta kyllä ori ymmärtää seisoa omilla jaloillaan, kun sitä tarpeeksi napakasti komentaa. Niinpä tämän herran kanssa tulevat ehdottomasti parhaiten toimeen kärsivälliset, rauhalliset ja samalla sopivan tiukat kengittäjät.
Jonkun mielestä Jami saattaa olla jopa varsin ärsyttävä käsiteltävä kaikessa hössötyksessään ja keskittymiskyvyn puutteessaan, mutta tiedoksi näin ajatteleville; linja ei muutu lainkaan selästä käsin. Siitä huolimatta, että Jami on äärimmäisen osaava ja taitava ratsu, niin se vaatii ratsastajaltaan uskomattoman paljon, erityisesti keskittymisen saralla. Tottakai Jamin selkään voi hypätä kuka vain, mutta on jo eri asia, kuka saa kitkettyä sen turhat tempaukset pois ja esittämään GP-tason liikkeitä. Ori tykkää purkaa turhaa energiaansa kaikenmoisiin loikkiin ja mukamas säikähtelyihin, mutta napakalla ratsastuksella sikailun saa pois ja päästään itse töihin.
Lämmittelyssä on parempi antaa Jamin liikkua suhteellisen reippaasti eteenpäin, sillä niin se saa purettua höyryjään ja on myöskin paljon paremmalla mielialalla kuin sen jälkeen, jos ori ja ratsastaja olisivat koko ajan tapelleen sopivasta vauhdista yms. Samalla kannattaa kuitenkin keskittyä myös orin taivuttelemiseen ja sen työllistämiseen monipuolisin tavoin, jolloin Jamin mielenkiinto pysyy yllä. Parhaimmillaan ori onkin sitten upea – se liikkuu pitkin, ilmavin askellen työskennellen takajalkojen avulla selän läpi, suorittaa ratsastajan pyytämät liikkeet pienistä, ulkoapäin katsottuna huomaamattomista avuista ja on myöskin erittäin keskittynyt. Silloin kun asiat eivät suju, menee kaikki juuri päinvastaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kun Jami esittelee bravuurejaan, sulkutaivutuksia, se näyttää varsin ketterältä, mitä se onkin, mutta heti kun näköpiiriin tuodaan esteitä, tämä muuttuu. Jami kyllä tykkää hyppäämisestä, mutta innostuksissaan sen keskittymiskyky on oikeasti nollan luokassa, ja esteratojen ylitys on järkyttävää kaahotusta ja käännökset tehdään vasta sitten, kun seinä tulee vastaan. Ratsastajaa olen aina neuvonnut pitämään vain tiukasti harjasta kiinni, sillä niihin kolmenkymmenen sentin ristikkoihin Jamikaan tuskin kuolee, vaikka sen tekniikka aivan järkyttävä onkin. Yksittäiset esteet ori ylittää sentään paremmin, mutta puolestaan maastoesteradoille sitä ei todellakaan uskalla viedä. Mielummin maastoilemme ihan vain tavallisesti, jolloin retket ovat varsin piristäviä Jamin touhutessa omiaan ja toisinaan myöskin säikkyessä ja pinkoessa karkuun lihansyöjätiikeriä...
Pohjimmiltaan Jami on hyväntahtoinen herrasmies, joka ei vain ihan aina muista tutuimpia käyttäytymissääntöjä tai jaksa kuunnella mamin nalkuttavaa ääntä. Siltikään tahallaan tämä herra ei satuta kärpästäkään.
Sukutaulu
|
Yksi suurimmista syistä ostaa Jami oli ehdottomasti sen sukutaulu; itselleni tutut nimet, jopa omat vanhat hevoset ja erityisesti suuri menestys olivat sellaisia asioita, joita en vain voinut jättää väliin. Vaikka pikkutallin hevoskanta siis paisuukin, niin itselleni Jaim edustaa tavoittelemisen arvoista holsteinsukua ja uskon sen ehdottomasti tuovan jotain tärkeää holsteinkantaan menestyneillä, mutta silti hieman harvinaisemmilla juurillaan.
Jaimin isä on yksi Tropican aikoina omistamistani oreista, Ares! Scared One. Lienee sanomattakin selvää, että orin kerättyä aikojen saatossa Champion-meriitin lisäksi KRJ-I- ja YLA1-palkinnot, siitä on tullut itselleni varsin mieluinen holstein. Nykyisen sen verenperintöä kantaa suonissaan vain pari muuta jälkeläistä Jaimin lisäksi, vaikka aikanaan varsoja Artulle kertyi yli kymmenen. Elämänsä aikana hyvätapainen herrasmies keräsi useita KRJ-sijoituksia ja sertejä näyttelyistä siirtyen lopulta viettämään rentouttavaa aikaa eläkkeellä. Nykyisín Arttu laukkaa jo vihreimpien niittyjen puolella.
Isänisä Achilles! Brave One eli menestyksekkään elämän Silencen hoivissa Passion! Warmbloodsissa, Artun kasvattajatallilla. Yhteistyöhaluinen luonne, loistavat fyysiset ominaisuudet ja kouluratsastukseen korkealle yltänyt kapasiteetti siivittivät Akin hyvään menestykseen koulukentillä ja lopulta KRJ-II-palkinnon saavuttamiseen. Lisäksi ori vieraili yleislaatuarvostelussa saaden toisen palkinnon. Vaikka se saikin viisi jälkeläistä, niin nykyisin sen nimeä ei näe kovinkaan paljoa holsteinsuvuissa; osa jälkeläisistä on myös kadonnut, joten siinä mielessä Jaimin suonissa virtaa aika harvinaista verta.
Achilles perityy EVM-suvusta, josta ei menestystä puutu. Sen oma isä Felert GER on jättänyt jälkeensä useita kymmeniä jälkeläisiä, kirjoittanut nimensä tulosluetteloiden kärkeen sekä saavuttanut myöskin kantakirjaustilaisuudessa ensimmäisen palkinnon. Ei siis ihmekkään, että sen omistaja on pitänyt sitä todellisena silmäteränään. Paljon Felertille ei kuitenkaan häviä Achillesin emä, EVM-tamma Heyndrika v. You. Koulukentillä menestynyt ja toisella palkinnolla kantakirjattu raudikko ansaitsi ilmiselvästi asemansa yhtenä Saksan johtavana siitostammana eläessään varsin kuuluisalla tilalla. Se varsoi useita kertoja, ja sen jälkeläisistä menestyneimpiin kuuluu mm. juuri Jaimin sukupuusta löytyvä Achilles.
Achillesin tavoin varsin harvinaista holsteinverta edustaa tamma Briseis! Loved One, joka myöskin asui Silencen luona tullen samalta kasvattajalta kuin Achilles. Briseis on ollut jo pidemmän aikaa rajan tuolla puolen, mutta eläessään se menestyi varsin hyvin kouluradoilla ja myöhemmin myös laatuarvosteluissa. KRJ-II- ja YLA3-palkinnot pokannut kaunis raudikko varsoi kuusi kertaa, ja näkyy holsteinsuvuissa nykypäivänä ehkä hieman enemmän kuin Achilles. Mistään massautumisesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kyllä Briseisiä saa etsimällä etsiä ennemmin kuin se vain tulee nurkan takaa vastaan… Juuri nämä harvinaisemmat, mutta laadukkaat tuontihevoset saavat minut arvostamaan Jaimin sukua entistä enemmän.
Briseis periytyi saksalaisista, menestyneistä kouluhevosista. Vaikka sen emää Athensia ei ollut hyvällä luonteella pilattu, niin tamma menestyi oikean ratsastajan kanssa kouluratsastuskilpailuissa aina Intermediate-tasolle asti. Siirryttyään jalostuskäyttöön se varsoi useita kauniita jälkeläisiä, jotka eivät suuremmaksi osaksi perineet, luojan kiitos, emänsä luonnetta. Sen sijaan hyvät liikkeet löytyivät liki jokaiselta! Briseisin isä Arthur FR aloitti uransa pääasiassa kilpahevosena, mutta menestyttyään erityisen hyvin siitä kiinnostuttiin myös jalostuksessa. Suurikokoinen ja näyttävä ruunikko periytti useita jälkeläisiä vaihtelevalla laadulla, mutta ainakin Briseisin kohdalla lopputulos on ollut onnistunut!
Jaimin suonissa virtaava itselleni tuttu veri korostuu myös sen emän puoleisessa sukutaulussa, sillä onhan Tropica Phantasia oma kasvattini. Täytyy kyllä sanoa, että olen siitä valtavan ylpeä – onhan tamma saavuttanut näyttelykentiltä parhaimman mahdollisen arvonimen, kantakirjaustilaisuudessa toisen palkinnon ja lukuisia sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista. Aina toisinaan Padi meinaa hieman vaativalla luonteella sekoittaa omistajansa Indis Villainsin arkea, mutta kaipa siihen on sillä tavalla miellytty, että neiti on päässyt jatkamaan sukuaan jo muutamalla varsalla. Ainakaan toistaiseksi Padia ei kuitenkaan näe ihan loputtomasti virtuaaliholsteinien suvuissa, ja vasta tulevaisuus kertonee miten asian kanssa käy. Siitä voi kuitenkin olla varma, että emä on antanut varsin hyvät geenit Jamille niin kouluratsuna kuin myös siitospuolelle.
Jamin emänisänä toimii Tropicaan tuontihevosena tullut Heroes&Thieves - GP-tasoinen ruunikko holsteinori. Heron kanssa kävimme aikoinaan varsin kovaa keskustelua mm. siitä, miten niille koulukiemuroille tulisi taipua, mutta loppujen lopuksi työnteko kannatti – ori menestyi hyvin kilpailuissa, sai useita jälkeläisiä ja sai loppujenlopuksi KRJ-II- ja YLA2-palkinnot. Sitä ei kuitenkaan nykyäänkään hirveästi tapaa holsteinsuvuissa, sillä useimmat varsoista ovat kadonneet tai ainakin unohdettuja. Jo omien, vanhempien hevosten eteen nähdyn työn vuoksi tahdon todella käyttää Jamia harkitusti ja viisaasti jalostukseen, jotta se pitäisi esimerkiksi Heroesin nimeä vielä jollain tavalla hengissä, vaikka tämä tuontiori ei itse enää pystyssä olekaan.
Pidän aika paljon Heroesin isän puoleisesta suvusta – ovathan nämä EVM-hevoset todellisia koulukenttien taitureita. Heroesin isä Hartwall GER oli poikansa tavoin varsin kevyt ja moderni uudemman linjan kouluhevonen, joka menestyi kiitettävästi koulukilpailuissa. Vaikka se jättikin jälkeensä parikymmentä jälkeläistä, niin siitä huolimatta sen siitosorin ura ei lähtenyt lentoon. Se tekeekin Heron sukujuurista vähän harvinaisemmat. Emä Elegance asetti niin käsittelijöilleen kuin ratsastajilleen kovat vaatimukset vaikean luonteensa vuoksi, ja jalostukseen käytettäessä oli mietittävä tarkkaan, minkälaisen orin kanssa tamman yhdistäisi. Se ei saanut kovinkaan montaa jälkeläistä, mutta nämä ovat menestyneet hyvin kouluradoilla kuten tamma itsekin.
Phantasian emä, Stardust on myöskin Tropican tuontihevonen. Kuvankaunis ja erittäin mukavaluonteinen tamma osoitti lahjakkuutensa jo kilpauransa aikana, mutta varsinaisesti se räjäytti pankin tuodessaan kotiin täysin odottamattoman KRJ-I-palkinnon. Jalostuskäytössä tamman kanssa ei sitten niinkään tuntunut onnistavan, tai ehkei kasvattaja aka allekirjoittanut vain onnistunut, sillä Stardustin nimeä ei enää juurikaan näe sen jälkeläisten kautta holsteinpiireissä. Ainoastaan pari varsaa, Phantasia sekä Tropica Desire vaikuttavat olevan elossa, joten jälleen kerran näiden sekä toisen polven edustajan Jamin kanssa on töitä tehtävänä, jotta menestynyt tamma ei katoaisi kokonaan.
Stardustin suku on niin menestynyt, joten tamman oman menestyksen ei olisi pitänyt olla niin suuri yllätys kuin mitä se oli. Isä Sixth Planet on menestynyt saksalainen kilpa- ja siitoshevonen, jonka kaikki ulkoiset ominaisuudet ovat kunnossa kouluratsun uraa varten, eikä sen luonteessakaan ole mitään moittimista. Emä Coup d’Etat oli kaunis, pieni ja hieman pippurinen tamma, joka kilpaili menestyksekkäästi, varsoi koulukentille hyvin lahjakkaita varsoja ja vietti sitten onnelliset eläkevuodet rennosti laiduntaen ennen kuin siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Kuten on jo voinut huomata, Jamin suku sisältää paljon menestystä ja harvinaisempia nimiä. Orin jokaista astumista harkitaan varsin tarkasti, sillä tavoitteena on saada nimet yleistymään sopivalla tasolla – on tärkeää jalostaa eteenpäin menestystä ja myöskin kerätä itse Jamille sitä, mutta myös pohtia, että mitä uutta ja tarpeellista jokainen yhdistelmä tuo holsteinpiireille.
Kilpailut
69 sijoitusta KRJ:n alaisista kilpailuista.
| PVM |
PAIKKA |
LUOKKA |
SIJOITUS |
| 25.08.2010 |
Duren |
Intermediate I |
6/50 |
| 26.08.2010 |
Duren |
Intermediate II |
4/50 |
| 27.08.2010 |
Svärjade |
Helppo A |
3/50 |
| 27.08.2010 |
Varpumäki |
Vaativa B |
7/60 |
| 28.08.2010 |
Svärjade |
Helppo A |
1/50 |
| 28.08.2010 |
Dainty |
Vaativa B |
7/50 |
| 28.08.2010 |
Fiktio |
Intermediate II |
3/80 |
| 01.09.2010 |
Riiviöt |
Intermediaire II |
3/93 |
| 02.09.2010 |
LAC |
Intermediate II |
5/60 |
| 02.09.2010 |
LAC |
Grand Prix |
4/60 |
| 04.09.2010 |
Riiviöt |
Grand Prix |
7/100 |
| 05.09.2010 |
Corona |
Grand Prix |
5/30 |
| 05.09.2010 |
Kingston Gård |
Grand Prix |
2/40 |
| 07.09.2010 |
Kingston Gård |
Grand Prix |
2/40 |
| 08.09.2010 |
Fontanelle |
Vaativa B |
3/50 |
| 08.09.2010 |
Fontanelle |
Vaativa A |
5/50 |
| 21.01.2011 |
Chrisestate |
Grand Prix |
1/50 |
| 13.02.2011 |
Rose Villa |
Grand Prix |
4/39 |
| 14.02.2011 |
Wincare |
Grand Prix |
3/30 |
| 15.02.2011 |
Windsor |
Intermediate I |
6/40 |
| 15.02.2011 |
Kisakeskus CK |
Vaativa A |
3/30 |
| 15.02.2011 |
Mitar |
Vaativa A |
2/50 |
| 15.02.2011 |
Mitar |
Grand Prix |
1/50 |
| 16.02.2011 |
Windsor |
Prix St. Georges |
6/40 |
| 16.02.2011 |
Mitar |
Vaativa A |
2/50 |
| 16.02.2011 |
Indis Villains |
Grand Prix |
2/40 |
| 16.02.2011 |
Nonshein |
Grand Prix |
5/30 |
| 17.02.2011 |
Indis Villains |
Grand Prix |
3/40 |
| 17.02.2011 |
Mitar |
Vaativa A |
4/50 |
| 18.02.2011 |
Ballantine |
Intermediate II |
2/40 |
| 18.02.2011 |
Derbyn suomenhevoset |
Helppo A |
2/50 |
| 18.02.2011 |
Nonshein |
Grand Prix |
4/30 |
| 19.02.2011 |
Wincare |
Grand Prix |
4/30 |
| 19.02.2011 |
Derbyn suomenhevoset |
Vaativa B |
4/50 |
| 19.02.2011 |
Fiktio |
Helppo A |
3/50 |
| 20.02.2011 |
Hankivaara |
Vaativa B |
5/50 |
| 20.02.2011 |
Hankivaara |
Vaativa B |
3/50 |
| 20.02.2011 |
Salpicar |
Intermediate II |
3/30 |
| 20.02.2011 |
Csatatér |
Intermediaire I |
4/40 |
| 21.02.2011 |
Salpicar |
Grand Prix |
1/30 |
| 21.02.2011 |
Derbyn suomenhevoset |
Helppo A |
1/50 |
| 21.02.2011 |
Fiktio |
Helppo A |
5/50 |
| 22.02.2011 |
Hankivaara |
Vaativa B |
4/50 |
| 22.02.2011 |
Fiktio |
Helppo A |
4/50 |
| 22.02.2011 |
Csatatér |
Vaativa A |
5/40 |
| 22.02.2011 |
Salpicar |
Intermediate II |
1/30 |
| 22.02.2011 |
Hipsutus |
Grand Prix |
7/50 |
| 22.02.2011 |
Windsor |
Grand Prix |
6/40 |
| 23.02.2011 |
Windsor |
Intermediate II |
6/40 |
| 23.02.2011 |
Hankivaara |
Vaativa B |
1/50 |
| 23.02.2011 |
Hankivaara |
Vaativa B (2) |
1/50 |
| 23.02.2011 |
Solo |
Grand Prix |
1/30 |
| 24.02.2011 |
Fiktio |
Vaativa B |
7/50 |
| 24.02.2011 |
Virtuaalitalli Dei |
Helppo A |
5/50 |
| 24.02.2011 |
Windsor |
Intermediate II |
3/40 |
| 25.02.2011 |
Windsor |
Intermediate II |
5/40 |
| 25.02.2011 |
Fiktio |
Helppo A |
7/50 |
| 25.02.2011 |
Solo |
Grand Prix |
2/30 |
| 25.02.2011 |
Rimeyard |
Vaativa B |
1/50 |
| 01.03.2011 |
Riiviöt |
Vaativa A |
6/40 |
| 01.03.2011 |
Hiprakka |
Helppo A |
2/40 |
| 02.03.2011 |
Acantha Farm |
Vaativa B |
3/100 |
| 03.03.2011 |
Shadiya Arabians |
Grand Prix |
3/40 |
| 04.03.2011 |
Salpicar |
Intermediate I |
1/30 |
| 04.03.2011 |
Salpicar |
Intermediate II |
1/30 |
| 05.03.2011 |
Wincare |
Grand Prix |
5/50 |
| 06.03.2011 |
Hiprakka |
Helppo A |
5/40 |
| 06.03.2011 |
Salpicar |
Intermediate I |
2/30 |
| 08.03.2011 |
Salpicar |
Intermediate II |
1/30 |
|
Jälkeläiset
1. tamma G.G. Chill Romance (s. 22.01.2011, e. Killing Romance PB)
2. ori Holmium Jamming (s. 05.10.2011, e. Sphynic Valedroya)
Indis Jaim on virtuaalihevonen.
Indis Jaim is a sim-game horse.
|
|
|
|
