Vaikkeivat muut hevoset olekaan Neposen parhaita kavereita, niin kaksijalkaisten kanssa se tulee hyvin toimeen. Ori tekeekin varsin mielellään hyvää tuttavuutta mm. eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa, mutta nämä taas pitävät herraa varsinaisena kiusankappaleena. Se nimittäin kaikesta hyvästä yrityksestään huolimatta tuntuu vaikeuttavan näiden henkilöiden työntekoa, sillä esim. kengittäjän kannalta olisi varmasti mukavampaa, ettei poni harrastaisi kaikessa innostuksessaan kolmijalkahyppelyä. Parhaiten Neponen rauhoittuu niin eläinlääkärin toimien kuin kengityksenkin aikana, kun se saa jotain syötävää eteensä. Pesuboksissa homma menee vähän samalla tavalla, mutta koska ori tykkää pesusta, niin se keskittyy lähinnä pieneen keikkumiseen ja uinumiseen, eikä mihinkään suunnattomaan protestoimiseen.

Loppujenlopuksi Neponen onkin varsin persoonallinen tapaus, joka jaksaa koetella rajoja päivästä toiseen, mutta myös osoittaa suunnatonta rakkautta siihen henkilöön, joka rapsuttelee sitä hetken. Neponen on todellakin sellainen hevonen, johon rakastutaan ja jolle suututaan jatkuvasti rakkauden nimessä.

Sukutaulu

Koska Neposen ostopäätös oli tehty sillä hetkellä kun pääsin tutustumaan siihen, ei sukutaulujen tutkailulle jäänyt paljoakaan aikaa. Nopea vilkaisu papereihin paljasti kuitenkin herran periytyvän sellaisista nimistä, joihin olen kasvattajan urani aikani ehtinyt mieltyä – muutaman erityisen vahvan verilinjan vaikutuksen näkee Neposen olemuksessa, liikkeissä ja ehkä jopa luonteenpiirteissäkin. Vaikkei arkipäivässä nähtyä Neposta ehkä pitäisikään huolella jalostettuna kouluhevosena (kaikkihan ne heittelevät ratsastajansa tantereeseen ja kipittävät ravihevosen lailla karkuun…), niin sukutaulu paljastaa toisen totuuden.

Neposen isä Lionsoul on yksi Saksan tunnetuimmista holsteinjalostuksessa nykypäivänä käytettävistä oreista, joten ei ole yllätys, että sen jälkeläislista on varsin pitkä. Tummanruunikko, massiivinen kouluori on kilpaillut aina GP-tasolla asti menestyen varsin hyvin, mutta on nyt vanhetessaan siirtynyt ainoastaan siitospuolelle. Omistajansa Gëstut Kaiserin henkilökunnan mukaan Lionsoul osaa olla toisinaan varsin haastava, mutta useimpina päivinä sen kanssa arki on varsin mukavaa. Liekö meidän Neposemme sitten perinyt tuuliviirin ominaisuutensa juuri isältään…

Saksassa edelleen vaikuttava Weissenhof-siittola on tunnettu erityisesti laadukkaista kantatammoistaan – kuten esimerkiksi Lionsoulin emästä Pink Blossom WS:stä. Tamma menestyi elämänsä aikana näyttelykenttien lisäksi myös kouluaitojen sisäpuolella aina vaativalla tasolla, ja ehti tehdä elämänsä aikana kuusi varsaa. Kaunis raudikko periytti jälkeläisilleen hyvien liikkeiden lisäksi erityisesti kouluhevoselle tärkeitä rakenteellisia ominaisuuksia, mutta toisinaan sen kipakkaa luonnetta kommentoitiin varsin moittivaan sävyyn.

Lionsoulin isä Akhenatos WS on Pink Blossomin tavoin Weissenhofin ensimmäisen polven oma kasvatti, mutta se ei niittänyt suurta suosiota jalostusorina. Se oli periyttäjänä varsin epävakaa, varsojen laatu vaihteli heikosta hyvään ja vain muutamissa tapauksissa hienoon. Ori oli kyllä itse mainio kilpahevonen loistavan kapasiteettinsa, kykyjensä sekä hermojensa ansiosta ja toi tallille paljon voittorahoja suurista kilpailuista. Vanhuudenpäivikseen se loppujenlopuksi muutti pois kasvattajatalliltaan ja vietti elämänsä viimeiset vuodet lähinnä seurahevosena leppoisasti laiduntaen, eikä sen nimeä enää näy kovinkaan monen holsteinin sukupuussa.

Isän puolella esiintyvät kolmannen polven hevoset ovat hieman tuntemattomampia tapauksia, sillä niin Akhenatos kuin Pink Blossomskaan eivät jättäneet jälkeensä suunnatonta määrää jälkeläisiä, ja nämä ovat kolmannen polven hevosten tunnetuimpia jälkeläisiä. Isänisänisä Fawkes GER oli tummanruunikko, pienikokoinen ori, joka sai varsansa varsin nuorella iällä ja sen jälkeen se ruunattiin. Ori kilpaili keskinkertaisella tasolla niin este- kuin kouluratsastuksessa, mutta oli lähinnä nuorten, lupaavien kilparatsastajien opetusratsu.

Serenadea, isänisänemää pidetään nykypäivänäkin huipputammana sen periyttämien kolmen jälkeläisen perusteella. Vaikkei kukaan niistä ole ollut itse periyttäjänä mitenkään parhaimmasta päästä, niin ne ovat sopeutuneet varsin hyvin kilpahevosiksi. Serenade periytti jälkeläisilleen useita hyviä ominaisuuksiaan, mm. selväpäistä luonnetta, hyviä liikkeittä ja erittäin kaunista ja sopusuhtaista rakennetta. Syy tamman vähäiseen jalostuskäyttöön oli sen nuorena kohtaloksi johtanut ratsastusonnettomuudessa syntynyt jalkavamma.

Isänemänisä Carlston ei ole jättänyt jälkeensä kovinkaan paljon tietoja itsestään. Siitä on kyllä rekisteripaperit, jotka kertovat sen suvusta ja jälkeläisistä, mutta esimerkiksi juuri minkäänlaisia kilpatuloksia orilta ei löydy. Hyvä kantakirjapalkinto viittaa kuitenkin siihen, että tämä musta ori on ollut varsinainen komeuden perikuva ulkonäöltään. Pink Blossomsin kotitallilta huhutaan, että tamman muutama hieman vaikeampi luonteenpiirre saattaa olla peräisin sen isältä…

Pink Blossomsin emä Marionette on kantakirjattu toisella palkinnolla, ja jälkeläisiä siltä löytyy pari kappaletta. Tammalla kilpailtiin aina Intermediate-tason kouluratsastuskilpailuissa ja se menestyi varsin hyvin. Heti kilpauransa jälkeen tamma eli kuitenkin varsinaista kiertolaisen elämää, joka osakseen esti sen käytön jalostuksessa. Muutamat varsat ovat kuitenkin perineet emän kauniin ulkonäön lisäksi myös varsin mukavan luonteen – Marionettea kuvattiin kiltteyden ruumiillistumaksi, joka ei vahingoittanut elinaikansa kärpästäkään.

Kun puhutaan Neposen emän puoleisesta suvusta, vastaan tulee koulupainotteista linjaa rikkovia estehevosia – näillä on lähinnä haettu jälkeläisille suurempaa, lennokkaampaa liikettä ja jonkinasteista keveyttä. Emä Siren GER on kuitenkin puhtaasti saksalainen, suhteellisen suurikokoinen koulutamma. Sen koko ja jokseenkin karu ulkomuoto peittävät allensa kuitenkin uskomattoman notkean ja hyvin liikkuvan kouluhevosen herkän luonteensa kera – sen ratsastajat ovat sanoneet, että Siren on todellakin ajatuksella ratsastettava hevonen. Nykyisin, sen kääntyessä jo 16-vuotiaaksi se kilpailee entistä säästeliäämmin ja tulevaisuudessa sillä aiotaan teettää vielä muutamia varsoja kolmen muun rinnalle. Sirenin oreilta toivotaan tietynlaista rakenteellista keveyttä kompensoimaan tamman jättiläismäisyyttä.

Ceres GER on tunnettu ns. edellisen sukupolven jalostusori. Sitä käytettiin jalostuksessa suhteellisen säästeliäästi, mutta jälkeläiset toinen toisensa perään ovat osoittautuneet varsin laadukkaiksi ja näin ollen Ceres on niittänyt mainetta hyvänä periyttäjänä. Se oli myös vaikuttava näky kouluhevosena, tummanruunikko iso ori todellakin näytti sellaiset lisäykset, mitä koulutuomarit arvostivat. Rakenteellisesti Ceres ei ollut niin helmi, mutta sitä kompensoitiin sille tuotavien tammojen ominaisuuksien avulla.

Emänisänisä Titan GER tuo Neposen sukutauluun väriä jo painotuksellaan; se oli kenttäratsu. Titan oli rakenteellisesti varsin kevyt, joten on hieman ihme, miten esim. Ceresin kautta sitä näkyy myöskin massakkaampien hevosten suvuissa – ehkäpä tammat ovat vaikuttaneet asiaan voimakkaasti. Titan oli kuulopuheiden perusteella varsin eloisa herra, jonka suunnaton energiamäärä tuli saada purettua oikealla tavalla joka päivä. Titan menestyi kiitettävällä tavalla niin kilpakentillä ja se vaikuttaa myös monipuolisesti erilaisten holsteinien suvuissa nykypäivänäkin.

Cherry Dreams lienee tunnettu nimi vanhemman sukupolven kouluratsastuksen harrastajien parissa – olihan tamma aikansa tähti kouluaitojen sisäpuolella. Liki jokaisessa startissaan sijoittunut tamma eteni jo varsin nuorena GP-tasolle, ja pysytteli siellä eläkeikäänsä asti. Näyttävä, rautias tamma omasi lukuisia bravuurinumeroita ja sen maine kiri laajalle ympäri Eurooppaa. Siitostammana se nähtiin elämänsä viimeisinä vuosina, ja neidin kerrotaan olleen mitä parhain emä. Sen jälkeläiset menestyivät omilla urillansa mainiosti, mutta jäivät silti pienen askeleen päähän emänsä tasosta.

Lupaamani esteveri on säästynyt Neposen emälinjaan; Sheniquen nimen voi tunnistaa estekilpailuiden tuloslistoista. Tamma ei ehkä ole ihan niin kevyt kuin esteholsteinit yleensä, mutta sen liikkeet ja ponnistuskyky ovat tuoneet ihan hyvän vaikutteen Neposeenkin asti. Vaikkei tamma olekaan koskaan startannut kouluratojen puolella, sanotaan sen 140 senttimetrin estekapasiteetin lisäksi taitavan koulukiemurat ainakin helppoon A:han asti, ja jotain vaativampiakin liikkeitä. Tammalla on kilpaillut pääasiassa hollantilainen ratsastaja, mutta sitä on nähty myös jalostuspuolella niin koulu- kuin estehevostenkin parissa.

Sheniqueta vieläkin korkeammalle on ponkaissut sen emä Dark Geisha. Tamma on hypännyt aina 160 senttimetrin ratoja menestyksekkäästi, huolimatta sen suhteellisen vaikeasta luonteesta ja erityisesti ratsastettavuudesta. Jälkeläisiä tamma ehti elinaikanaan tehdä vain kaksi, sillä se jouduttiin loppujenlopuksi lopettamaan terveysongelmien takia jo 15-vuotiaana. Kaunista kimoa jäivät kaipamaan suuri joukko hoitajia ja muita tuttuja sen kotitallilla.

Suurin ihmetyksenaihe Lioncourtin sukutaulussa lienee sen emänemänisä Ares, jota kuvaa ehkä eniten sana harrastehevonen. Sen omistajat eivät halunneet ruunata hevosta sen kultaisen luonteensa vuoksi, mutta jalostuksessa se ei vaikuttanut kuin juuri yhden varsan isänä. Ehkäpä Aresilla oli jotain salattua kapasiteettia, mitä se periytti tälle jälkeläiselleen, mutta ainakaan sen omistajat eivät siitä sitä kaivaneet esiin – oria ei nähty koskaan kilpakenttien puolella eikä siitä ole säilynyt juuri mitään tietoja.

Kilpailut

Jälkeläiset

1. ori Ballant Leroy (s. 28.12.2010, e. Vanilla Lust)
2. tamma Lorelee v. Brilliant (s. 16.05.2011, e. Porcelain)

Päiväkirja

Lue Lioncourtin päiväkirjaa täältä.

Lioncourt on virtuaalihevonen.
Lioncourt is a sim-game horse.