|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() CHI KEETA
» Luonnekuvaus Chi Keeta, eli tuttavallisemmin vain Kitty, on hevonen, joka todellakin jakaa mielipiteet. Toinen rakastaa tätä tuittupäistä, temperamentikkuudella täytettyä adjektiivilla scarlet kuvattavaa sielua, toiselle Kittyn kanssa eläminen saati työskentely on jo kamalampaa kuin vaikeimmat matematiikan tehtävät, ja joku vuorottelee näiden tunteiden välillä riippuen siitä, millainen päivä Kittyllä sattuukaan olemaan. Mikäli tamman kanssa saa tai joutuu työskentelemään, on ensiarvoisen tärkeää virittää oma mielialansa hyvin avoimeksi sekä tankata itsensä täyteen kärsivällisyyttä, sillä sitä jos jotain on Kittyn käsittelijältä löydyttävä. Turhalla, tai muuten vain nopealla hermostumisella tamman saa hyökkäyskannalle, eikä kenelläkään ole siinä vaiheessa hauskaa, kun vihainen 500-kiloinen, kaiken kukkuraksi “Mamin kultamussukka” -nimeä kantava Kitty tekee tuhojaan. Äärimmäisen valikoivana ja nirsona tunnettu Kitty harjoittaa tätä luonteenpiirrettään monessakin eri tapauksessa; sille ei kelpaa ihan kuka tahansa pensaasta esiin kaivettu harjanheiluttaja, selässä komentosillan virkaa hoitavalla henkilöllä on oltava Kittyn silmin puhtaat jauhot pussissaan, eikä tamma todellakaan ole jokaisen vastaan kävelevän nelijalkaisen kaveri. Pikemminkin se on varsin aggressiivinen riitapukari, jota ei parane päästää kymmenen metrin säteelle tällaisesta epäkaveristaan, tai muuten tuloksena on vain verta, kyyneleitä ja raatoja. Muutaman kaverin Kitty on sentään onnistunut löytämään monipäisestä elukkalaumastamme, mutta mitään “paita ja peppu” -tyyppistä ideologiaa se ei toimissansa edusta. Siksipä, ihan vain yleisen turvallisuuden ja omistajan mielenrauhan vuoksi tamma tarhataan aina yksin, ja näin se tuntuu myös viihtyvän. Narun päässä kävellessään Kitty meinaa olla varsinainen riesa ja hermojenmurhaaja, eikä olisi ensimmäinen kerta, kun sen taluttaja latelee suustansa maailman kauneimmat, sekä myöskin rumimmat rivoudet pelkästään tallin ja tarhan välisen matkan aikana. Kittylle kun tämä muutaman metrin taival on kuin maraton, jonka aikana ehtii kokeilla temppuja niin tavallisesta riuhtomisesta liikkumattomuuteen kuten myöskin mitä kummallisimpia tempauksia, jotka vain sattuvat tulemaan mieleen. Taluttajan kannattanee kantaa selkärepussaan pitkän pinnan lisäksi raippaa sekä hanskoja, ja mielellään myöskin ketjua, jotka ovat tulleet käytetyiksi varsin usein tamman pistäessä homman kauniisti ilmaistuna pipariksi. Taidoilla ja kärsivällisyydellä on kuitenkin mahdollista, että Kitty sekä taluttaja pääsevät ehjinä perille. No jaa, kuten ensimmäiset kolme kappaletta ovat varmastikin jo kertoneet, Kitty ei ole helpoin mahdollinen nelijalkainen käsitellä oikeastaan missään muodossa. Sen hoitotoimenpiteet suorittavat vain oikeasti koulutetut ammattilaiset, jotka myöskin tietävät työskentelevänsä pirulaisen kanssa - siltikin juuri nämä henkilöt ovat löytäneet Kittystä sellaisen hevosen, jota voi kutsua jo enemmän kuin ystäväksi, sillä kun tamman kanssa rakentaa luottamusta pikkuhiljaa, paljastuu siitä jotain, jonka jokainen hevosihminen haluaisi kokea. Tälle polulle lähtiessä pitää kuitenkin olla valmis ottamaan vastaan lukuisat mustelmat ja kyyneleet, eikä lopputuloksesta voi ikinä olla varma; on monia ihmisiä, jotka ovat vain menettäneet hermonsa Kittyn kanssa ja kironneet hevosen syvimpään mahdolliseen helvettiin, mutta hyvä hetki korvaa lukuisat huonot, vai? Hetkittäin tamma on osoittanut nauttineensa harjauksesta, mutta painon voi todellakin siirtää sanalle hetkittäin. Useimmiten kun Kitty luimii minkä ehtii, muuttuu sitruunannäköiseksi ja keskittää kaiken voimansa protestointiin. Oikeassa suhteessa ja oikealla volyymilla lausutut komennot saavat tamman kuitenkin käsiteltäväksi, ja se antaa harjata itseään ihan hyvin. Pienestä liikkumisesta tai hännänviuhtomisesta ei Kittyä kannata rankaista, sillä siitä se vetää vain hedelmiä hengityselimiin muuttuen totaalikieltäytyjäksi yhteistyön osalta. Sopivalla rajojen ja rakkauden asettamisella tamma nostanee myös jalkansa kavioiden puhdistusta varten, vaikka varmasti ainakin uuden hoitajan kohdalla kokeileekin muutamaa jekkua. Kun malttaa roikkua koivessa kiinni hevosta muutaman kerran mulkoillen, kaikki kääntynee parhaimpaan, eikä Kitty myöskään syö hoitajaa satuloidessa. Vaikka se luimii, pyörii, potkii ja kiukuttelee, niin valvottuna tamma ei pääse tekemään mitään ihmiselle ja suitsiessakin se on ihan siedettävä, vaikkei suu helposti aukeakaan. Vaikka omistajana katsonkin Kittyä vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, niin on pakko myöntää, että se ei käyttäydy sitten ollenkaan siinä vaiheessa, kun vesi astuu kehiin. Pesukarsina on tammalle ylitsepääsemätön juttu, jalkojen viilennys täyttä tuskaa, eikä se varmasti ui. Eläinlääkäriä tamma inhoaa silloinkin, vaikka tämä ei kantaisi mukanansa vesiämpäreitä, sillä tamma tuntuu vain ottaneen asenteen, että valkotakki on kamala henkilö, joka pitää tappaa tai vähintäänkin purra puolikuoliaaksi. Kengittäjän käsittelyssä neiti on ollut muutamina kertoina ihan siivosti, mutta joskus kun sillä on oikein paha päivä, saa kengittäjä laulella runot ja rakkaustarinat ilman mitään vaikutusta - Kittyyn kun eivät hempeydet kovasta yrittämisestä ja ankarasta toivomisesta huolimatta tehoa. Silloin, kun kerrankin toivoisi kaiken vain menevän nappiin ainaisten epäonnistumisten jälkeen, ei kannata liiemmin luottaa Kittyyn. Kiireisinä kilpa-aamuina, kun kaikki muut tekevät parhaansa sekä suurimman osan nelijalkaisista suostuessa yhteistyöhön, tämä tamma laittaa pystyyn kolmannen maailmansodan kieltäytyen astumasta kuljetuskopin rampille. Epätoivoin synkimmissä kourissa omistaja on jo valmis tilaamaan taikurin tai hypnotisoijan tekemään temppunsa Kittylle ja saamaan sen kyytiin, mutta paljon todennäköisemmin tamman saa lastattua olemalla itse kärsivällinen sekä tarjoamalla sille useita syöttejä. Rauhallisen käytöksen ohella on kokeiltu niin porkkanoita kuin kauraakin, jotka joskus toimivat, mutta pahin virhe, minkä voi tehdä, on ottaa toinen hevonen mukaan sekoittamaan soppaa. Kuten urhea lukija jo tietää, Kitty ei todellakaan tule toimeen muiden hevosten kanssa, vaan mieluiten mestaisi päät näiltä irti, joten jos tällainen hirvitys seisoo kopissa, niin Kittyhän ei kyytiin astele. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja jos tamma on nyt siellä kyydissä, niin se matkustaa oikeastaan muuhun käytökseensä verrattuna siivosti. Vaikka hetkittäin Kittyllä on hetkiä, jolloin se meinaa laittaa koko kuljetuskopin pirstaleiksi, niin pääasiassa ruoan avulla rauhoitettuna tamma osaa olla kerrankin kiltti. Perillä uudessa paikassa, todennäköisesti kilpailuissa, on jo uuden show’n ja tarinan vuoro, sillä tässä vaiheessa Kitty ei jaksa olla enää kiltti, vaan tamma laittaa kaiken hösseliksi riehuen kuin päätön kana, ellei joku sitä tule rauhoittelemaan. Mitkään lapsen nukuttamislaulut eivät sitten toimi, vaan parempaan tulokseen pääsee jämptillä, johdonmukaisella käsittelyllä, jossa Kittylle näytetään, että valitettavasti hommat nyt vain tehdään näin ja se on sitten myöskin piste. Selästä käsin ei kannata kuitenkaan olla yhtä ehdoton, vaan kuten Kittyllä muutenkin ratsastaessa, tulee olla joustavan tiukka, ja laittaa tamma töihin, mutta antaa sille tiettyä vapautta. Tällöin neiti ei radalla keskity pelkästään ratsastajan vastusteluun, vaan voi tulla myös kausia, jolloin miellytetään. Ratsuna Kitty on tapojensa mukaisesti haastava, muttei lainkaan mahdoton, mikäli kuski saa vain kemiat pelaamaan. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät vain tule toimeen Kittyn kanssa, joten heidän on melkeinpä turha yrittää saada tammasta irti yhtään enempää kuin jatkuvaa luimista, sillä kun Kitty päättää vihata, niin sehän vihaa. Tammalle oikea henkilö ei myöskään saa mitään ilmaiseksi, vaan ratsastustaitojen on oltava huipussa, mikäli mielii saavuttaa tamman kanssa jotain menestystä. Hyvin vakaa istunta, kevyt käsi, rauhallinen pohje sekä erittäin kärsivällinen, mutta oikealla tavalla topakka asenne ovat vain pieni paketti kokonaisuudesta, joka perustuu tamman kuuntelemiseen ja sen kanssa yhteistyöhön pyrkimiseen. Taitoja Kittyltä löytyy, mutta se on saatava viritettyä sellaiseen mielentilaan, jossa se niitä alkaa esitelläkin. Erityisen lahjakkaaksi neiti on osoittautunut kouluratsastuksen kaidalla polulla, johon sen näyttävät askeleet sekä uskomaton kokoamiskyky sopivat kuin nakutettu. Toisinaan Kittyllä on pieniä eteenpäinpyrkimysongelmia, varsinkin niinä huonoina päivinänsä, mutta kun ratsastaja lempeästi sitä herättelee lämmittelyssä nopeilla siirtymisillä sekä monipuolisilla tehtävillä, alkaa meno parantua ja mieliala virittyä kohti huippuansa sitä mukaan, mitä vaikeammiksi tehtävät käyvät. Pirueteissa Kitty loistaa, piaffessa sen paikallaanpysyvyys on liki sadassa prosentissa poljennan ollessa tahdikas sekä voimakas - ja koulutuomarit pitävät kaikista näistä tamman bravuuriliikkeistä antaen sille jatkuvasti hyviä pisteitä. Se, että miksi Kitty ei ole jo olympiavoittaja sekä maailmanmestari johtunee siitä, että tamman huonoina päivinä mikään ei onnistu, vaikka tanssisit päälläsi ripaskaa siellä selässä, niin jos Kittyä ei huvita, niin neitiähän ei huvita. Maastoilu huvittaa tammaa hyvin harvoin, ja esteiden ylitys vain kerran vuodessa. Kittyllä kun nämä kumpaisetkin lajit tuntuvat olevan itsemurhatarkoitukseen loistavia (siis ratsastajan kannalta). Vauhtia joko kertyy enemmän kuin F1-autolle, tai sitten homma kääntyy ihan päälaelleen, ja kesken laukkatykityksen maastossa Kitty lyö jarrut pohjaan tehden tämän niin yllättäen, että kuski jos toinenkin voi olla hyvin nopeasti maistelemassa maan matosia. Esteradalla tamman yleinen notkeus katoaa tyystin, se vain jotenkin jäykistää itsensä rautakangeksi, ja ratsastajalla on kova työ ohjata tammaa niin, ettei se vain kaataisi kumpaakin ja tekisi samalla raatoja itsestään, kuskistaan sekä Tropican arvokkaista estetolpista. » Kilpailut » Jälkeläiset Chi Keeta on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||