|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() BRITISH FASHION
Fasun sukujuuret ovat luonnollisestikin saksalaista linjaa, sekä oman mieltymykseni mukaisesti vahvasti koulupainotteista ja suhteellisen uutta. Vielä vähän jalostuksessa vaikuttanut isälinja ei ole ehtinyt jättää jättipommin räjäyttäjää, onhan meidän tammamme yksi vanhimmista näistä nimistä polveutuvista tapauksista. Menestyjän paikka onkin tyrkyllä - siksi toiveissa onkin kivuta Fasun kanssa mahdollisimman korkealle. Tamman isä, All Hallow Saints on Fasun kasvattajan omistuksessa oleva nuori ori, jonka ura on vasta edessä. Elastisesti liikkuva sopusuhtainen, suhteellisen massava herra ei missään nimessä käytä voimiansa väärin, vaan on luonteeltansa mitä sopivin niin kilpa- kuin jalostushevoseksikin. Parhaimmat tulokset sillä ovat tällä hetkellä Va A - luokista, mutta nuorikolla on vielä aikaa kivuta GP:hen, johon sillä on varmasti potentiaalia. All Hallow Saintsia on käytetty jalostukseen vasta kymmenen varsan verran, mutta lupauksia antavat ensimmäiset jälkeläiset ovat kivunneet jo hitaasti etenevän isänsä tasolle. Orin kanssa tehty rauhallinen työ vaikuttaa kuitenkin palkitsemisen arvoiselta, sillä sen arvo nousee hetki hetkeltä. Jack O'Lantern ei ollut se kaunein rakennekukkanen, mutta paremman maineen se saavutti jalostusorin tehtävissä. Oria käytettiin hieman epäillen ja varsin varovasti holsteinjalostuksessa, mutta kun sen jälkeläiset osoittivat oikeaan tammaan yhdistettynä paljon hyviä ominaisuuksia kouluhevoselle, niin suosio kipusi nopeasti ylemmäksi. Mukavaluonteinen Jack O'Lantern kilpaili itse muutaman Int - tason startin, vaikkakaan ruusukehain rooli ei ollut sen elämän pääpaino. Ori kasvatettiin Saksassa, mutta se asui montakymmentä vuotta myös Tanskan maaperällä. Suurin syy omaan rakkauteni tähän isälinjaan on Hel-Vite. Aikanansa täydelliseksi kouluhevoseksi luonnehditty Hel-Vite vaikutti myöskin jalostuksessa kohtuullisissa määrin, mutta periyttäjänä se oli epävarma - oli hieman kuin arpapeliä astuttaa hyvä tamma Hel-Vitellä, melkeinpä jokatoinen jälkeläinen menestyi ja niille muille oli sitten tiedossa vähän erilainen elämä. Hel-Viten kerrotaan olleen orimainen, mutta oikean käsittelijän kanssa mukava ori. Se lopetettiin 18-vuotiaana jalkavaivojen äidyttyä liian pahoiksi. Dioriasta ovat tiedot vähissä: ahkeran nettisurffailun jälkeen siitä löytyy muutama takavuotinen myynti-ilmoitus sekä niihin liitettyjä kilpatuloksia vaativalta tasolta, mutta koska olen täysi tumpelo saksan kielen kanssa, on tätä kaikkea hieman hankala mennä tulkitsemaan. Onneksi ilmaiset sanakirjat on keksitty, jolloin viisaasti päättelemällä todettakoon, että Dioria on keskitason koulutamma, joka viettelee jo eläkepäiviään tai on sanonut byebyet tälle maailmalle. Contessasta jäi monelle mieleen sen pieni koko, mutta toisaalta pippurinen luonne. Kaunis kimo tamma muistutti rakenteeltaan varsinaista silakkaa, eikä sillä näin ollen riittänyt liikkeet ihan GP-luokkiin, mutta tamman työmoraali oli kova sen löydettyä oman ihmisensä, eikä voittokulku aina PSG - luokkiin asti katkennut ennen kuin Contessa vetäytyi siitostamman tehtäviin. Contessan jättämät viisi jälkeläistä ovat olleet ehdottomasti ykköslaatua, sillä jokainen on voittanut suurehkon summan rahaa sekä myöskin vaikuttanut jalostuksessa eteenpäin. Tämän 25-vuotiaana kuolleen tamman nimi elääkin ainakin allekirjoittaneen hevosten sukutauluissa Fasun myötä. Suvun musta omena, Taffy Apples on jäänyt hieman hämäränpeittoon kouluratsun uransa suhteen, mutta näyttelytuloksia sillä on paljonkin. Usein parhaimpana palkittu Taffy Apples ei omannut allekirjoittaneen siiviläsilmiin juuri mitään rakennevirheitä, mutta vaikea luonne ilmeisesti esti sen menestymistä valkoisten aitojen sisäpuolella. Orilla on kuitenkin muutama estesijoitus hieman yli metrin luokista, liekö sitten ollut tämä tapaus vähän jokapaikanhöylä? Ystävämme Guogletin kuitenkin kertoo, että Taffy Apples on elänyt koko elämänsä Saksassa ja kuollut myöskin kasvattajansa luona (joka tosin kuolla kupsahti ennen oria). Jumalattaren mukaan nimetty Astarte GER taisi itsekin olla tätä luokkaa omistajansa silmissä, muttei tamma ulkomaailmalle mitenkään erityisesti loistanut. Kilpaili se aluetason luokissa, jopa Vaativassa B:ssä, mutta oli lähinnä harrastetamma, jonka kanssa oli mukava tehdä mitä tahansa koska vain pelkän fiiliksen mukaan. Rakenteeltaan raudikko oli hivenen kömpelö, muttei nyt mikään katastrofi - emmehän me kaikki oli samanlaisia, sehän tässä se rikkaus on...? Astarten kuolemasta ei löydy tietoja pölyttyneimmistä arkistoistakaan, mutten jaksa uskoa, että tamma olisi elossa vielä samaanaikaan kuin sen lapsenlapsenlapset ja vastaavat. :D Fasun emänpuolen suvun yksi suurimmista menestyjistä on itse emä Nerveless Neith, kaunis ruunikko joka näyttää kouluradalla kiitäessään liki leijuvan maanpinnan yläpuolella. Ratsastajansa Katrin Güelin kanssa Neith on voittanut liki kaiken mitä voi, onhan se edennyt jo nuorena GP-tasolle ja jatkanut sillä kilpailemista monia vuosia säilyttäen yhä pirteän ja vekkulin luonteensa. Kotitallillansa Nerveless Neith onkin ehdoton suosikki, ystävällistä tammaa ei voi olla rakastamatta! Jalostuspuolella Nerveless Neith on vielä noviisi, mutta ensimmäiset, ennen kilpauraa teetetyt varsat lupaavat paljon! Liekö atomipommin vai ihan jonkin muun muistoksi nimetty, Nagasaki ei ole myöskään ollenkaan hullumpi hevonen. Eläkkeelle aikoja sitten siirtynyt tehovaari niitti mainetta kouluaitojen sisäpuolella parinkin ratsastajan kanssa, eikä se periyttäjänä ole ollenkaan hullumpi. Muutaman erityisen laadukkaan jälkeläisen joukossa on myös tasaisenvarmoja suorittaja ja useimmat näistä ovat perineet Nagasakin modernin, juuri sopivan raskaan ja kevyen urheiluhevosen rakenteen. Omistajan mukaan Nagasaki on ollut äärimmäisen hyvä ja herkkä ratsastettava, joka pyrki tekemään kilpailuissa kaiken ratsastajansa eteen. Japanese Joke ei ollut itse minkään laatuluokan vitsi, vaan myös takuulaadukas kouluhevonen. Luonteessa sillä oli kuitenkin vähän enemmänkin kipakkuutta, joka toi koulutusvaiheeseen paljon haastetta - raskas työ palkittiin omistajalle vain hetkeksi, sillä Japanese Joke koki valitettavan aikaisen poismenon tarhassa loukkaantumisen ja sitä seuranneen lopetuksen johdosta. Joke muodostui kuitenkin tälle naishenkilölle hyvin rakkaaksi hevoseksi, ylä- ja alamäet näyttävät kannattaneen ainakin jalostuksellisessa merkityksessä. Isoliikkeinen ja -rakenteinen Mareilla kilpaili Intermediate - tason luokissa asti, vaikka se vaikutti elegantiksi kouluhevoseksi aika keskeneräiseltä ja -kasvuiselta vielä yli kymmenvuotiaanakin. Tamma kehittyi kuitenkin lopulta nopeaan tahtiin ja ehti kilpailla hyvin tuloksin ennen jäämistään jalostuskäyttöön. Varsoja Mareilla sai vain muutaman, se oli rehellisesti sanottuna aika kamala äiti... :D Hera oli taas edellä mainitun Mareillan vastakohta - pieni, siro, helppo, nopeasti kehittynyt unelmahevonen. GP-tasolle asti ponnistanut Hera jätti myös monia hyviä varsoja, joskin tamma mielellään astutettiin vähän massavammalla orilla, sillä pienuus rajoitti hieman sen liikkeitä. Vaikkeivat lisäykset olleetkaan Heralla näyttävimpiä, niin kootuissa liikkeissä se suorastaan loisti ja tamman piruetteja onkin kehuttu maasta taivaisiin. Eikä sen piaffissa ollut omaan silmääni mitään vikaa, siinähän ei liikuttu senttiäkään kunhan ratsastaja osasi asiansa. Hera kuoli eläkepäiviensä jälkeen rauhassa omalla kotitallillansa, jonne se myytiin viimeisen varsansa jälkeen. Hera lienee perinyt nimensä isäpapaltansa Heraclesilta, joka ei ollut ihan yhtä hieno hevonen kuin tyttärensä saavutusten valossa, mutta toisaalta rahallisesti reippaastikin arvokkaampi kuin peräpohjolan Puskajussit ja Ruskearusakot. Ori oli myöskin kevyempää tyyppiä, joka oli sille eduksi - esteuralla. Herra ei kouluaitojen sisällä viihtynyt lainkaan, mutta puomeja ylitettiin komeilla leiskautuksilla 140 senttiin asti - tässä vaiheessa taisi käydä niin, että ratsastajalta loppui taidot kesken, eikä Heracles enää oikein sopeutunut uuteen kuskiinsa. Se on vaikuttanut jalostuksessa niin koulu- kuin estepuolellakin. Saint Valentine oli vahvasti koulupainotteinen otus, jonka luonne oli kuitenkin puhdasta tulta ja tappuraa. Tammalle kun ei käynyt mikään kompromissin tapainen, vaan juttu oli kaikki tai ei mitään - metodiin nojautuva jokaikisessä tilanteessa, joten kilpailu-ura oli sillä vaikea. Menestystä tippui kuitenkin pitkän taipaleen jälkeen ja pienemmät Valentinet ovatkin olleet hieman helpompia. Tamma on varmasti painunut saksalaisen holsteinkasvattajajoukon mieliin ailahtelevaisuudellaan, muttei sen menestystäkään käy kiistäminen. » LuonnekuvausHerttainen, helppo, hieno = Fasu Miten totta edellinen yhtälö voikaan olla Fasun kohdalla! Herttainen tamma osoittaa arvonsa niin jokapäiväisessä jatkumossa kuin myös tähtihetkinänsä kilpakentillä, eikä sen kanssa tarvitse pelätä koskaan yhtään mitään. Fasu tekisi varmasti kaikkensa tutun hoitajan puolesta, mutta sen luottamus on myös ansaittava, sillä turha riehuminen ei ole millään tavalla Fasun mieleen. Tamma olettaakin, että sitä käsitellään samalla tavalla kuin miten se itse käyttäytyy, rauhallisesti, johdonmukaisesti, lempeästi. Mikäli virheitä kuitenkin tapahtuu, ei tarvitse pelätä päänmenetystä, sillä inhimillisyys on kuitenkin hyve emmekä me täydellisyyttä arkeemme kaipaakaan. Käsiteltävyydessä ei ole moitteen sanaa, sillä Fasu on kaikkea sitä mitä voi toivoa - huomaavainen, kiltti, herttainen, yksinkertaisesti omistajansa palvoma kullannuppu, jolle ei edes pystyisi ärähtämään mikäli se jotain pahaa tekisi, tosin näinhän ei Fasun kanssa tapahdu. Muille hevosille tamma osaa laittaa tarvittaessa kampoihin, mutta se on juuri se tapaus, jonka pystyy laittamaan kuljetusvaunuun pelkäävän nuorikon kanssa, jonka kanssa uusin otus tulee varmasti toimeen. Taluttaessakaan tamma ei tee yhtään mitään, vaikka se ruoasta pitääkin ja ehkä tahtoisi sen luo. Vain jos hoitajan huomio herpaantuu kokonaan, voi Fasu tulkita olevansa vapaa ja lähteä tekemään löytöretkeä vehreälle, mutta sen saa jälleen helposti hallintaan. Tamma pitää harjauksesta paljon ja sen voi nähdä nauttivan täydestä sydämestä silloin kun kumisuka hieroo kevyillä otteilla koko kroppaa. Fasun karsinaan voi laittaa kenet tahansa, tamma ei vahingoita hoitajaansa edes vahingossa, sillä ellei muuta pyydetä, se seisoo rauhassa paikoillaan, nostaa jalkansa ongelmitta eikä riuhdo niitä alas. Satula sujahtaa tuosta vain selkään eivätkä suitsekaan mullista maailmaa, vaikka tamma mieluiten avaakin suunsa herkkupalan kera. Ne se on totisesti ansainnut, harvemmin olen tavannut tällaisia hevosia, joita voi kuvata vain herttaisen täydellisiksi. Mitä ikinä tahdotkaan Fasun kanssa puuhailla, se orjallisesti tottelee - toisinaan olen miettinyt, millaista on elämä niin tossun alla, mutta ehkä juuri siksi on niin miellyttävää kohdella tätä tammaa kuin kukkaa kämmenellä. En tiedä, onko väärin sanoa Fasua helpoksi ratsuksi, useimmitenhan tämä voidaan mieltää automaattisuutena, lähestulkoon negatiivisena kommenttina. Elastisilla askelilla eteenpäin liikkuva Fasu voikin olla hienoin, ehdottomasti miellyttävin ratsu jonka selässä olen ikinä istunut. On siinä oma kouluhevosen herkkyytensä, mutta mikäli teet asiat oikein, reagoi Fasu juuri niin kuin odotetaan ja elämä todellakin hymyilee. Mikäli tapahtuu virheitä, tamma ei missään nimessä kiukuttele, korkeintaan hämmentyy ja ehkä pohtii että mitä teki väärin - siksipä onkin oltava hyvin tarkkana omien apujen kanssa, jotta ei vain saa Fasulle sellaista fiilistä, mitä se ei missään nimessä ansaitse. Mikäli on itselle tarpeen, voi Fasun kanssa treenailla tunteja yksinkertaisintakin kiemuraa, muttei tamma itsessään sitä tarvitse. Se taipuu kun vain pyydät sitä, se nostaa laukan, vaihtaa, siirtyy upeaan passageensa, liitää lisätyssä laukassa lävistäjän - tanssii pilvien päällä, kunhan vain annat sille tilaisuuden sekä pientä tukea. Välillä on kuitenkin hyvä päästä tuulettumaan, maastoillessa voi huomata kuinka Fasu rentoutuu kouluhevosen imagostaan ja tykittelee eteenpäin jopa vähän ennen ratsastajaa, hidastaa tottakai mikäli pyydetään, muttei tätä tammaa raaski rajoittaa. Kerrankin kun se rentoutuu, niin tehköön sen. Esteillä Fasu on tottakai hieno, vaikkei se 80 senttimetriä korkeammalle kykenekään. Tamma yrittää kuitenkin. Kilpailuissa on Fasun vuoro olla hienoin, todellinen tähti jonka imago koostuu harmonisesta yhteistyöstä selässäolijan kanssa, elegantin perikuvaudesta, kaikesta siitä mitä hevosessa arvostan. Tamma liikkuu lämmittelyssä reippaasti eteen, se kuuntelee parhaiten painoapuja ja radalle mentässä vaikuttaa todellakin valmiilta loistamaan. Kunhan itse on rauhallinen, ratsastaa kuten kotona ja antaa Fasulle tarpeeksi tilaa, hoitaa se varmasti homman kotiin luottotamman roolissa, joka on ehkä kunnioitettavin saavutus - se ei ole automaatti, se on vain hieno. Tamman helppous on eläinlääkärille sekä kengittäjälle varmasti erittäin miellyttävä piirre, sillä vaikka Fasusta erityisesti lekurin käsittelyssä paljastuukin pientä arkuutta, niin ruunikko, maailman kaunein hevonen, seisoo rauhassa paikoillansa, tiirailee käytävän tapahtumia leppoisasti ollen kuitenkin samalla valmis väistämään, nostamaan koipensa etc., kunhan se vain ymmärtää, mitä se kaksijalkainen pyytää. Rauhallisuus on kuitenkin kummankin ammatin harjoittajalta hyve Fasun kohdalla, eikä neitokaisen pesijäkään saa olla hyppykenguru, mikäli tamma jää hetkeksi arkailemaan pesuboksiin menoa. Lempeä kannustus toimii aina, koska kyseessä on Fasu. » Kilpailut » Jälkeläiset » Valmennukset 25.01.2009 Kouluratsastajat, valm. Crystal, taso Va B+ 10.02.2009 Devilish Dressagemasters, valm. bill, taso Va A+ » Päiväkirja Mutta toisin kävi, välittäjällä oli esittää montakin kivanoloista tammaa. Kokeilin paria niistä ennen kuin Fasu tuli vastaan, ja siinä vaiheessa oli tämä nainen aika legendaarisesti myyty tuijottaessaan välittäjän ratsastamaa, uskomattoman hyvin liikkuvaa tammaa monttu auki ja pian kiljuen, että tämä mulle, tämä mulle. Kokeilin Fasua vielä itse ennen ostopäätöstä, ja tamma miellytti minua suuresti: se oli äärimmäisen mukavanoloinen luonteeltaan, ratsuna ihastuttavan herkkä, osaava ja toimiva. Erityisesti sulkutaivutukset näyttivät heti Fashioniksi kutsutun tamman bravuureilta, joten pian oli aika kirjoittaa kauppakirjat. Kahvintuoksuinen toimisto osoittautui paikaksi, jossa sinetöitiin tämän tamman omistajanvaihdos. Niinpä oli aika pakata kimpsut, kampsut ja hevonen, sekä lentää Brasiliaan. Matka sujui ongelmitta ja Fasu näyttää kotiutuneen hienosti. British Fashion on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||