Pineapple

Perustiedot

Nimi :: Pineapple
Kutsumanimi :: Pinja
Arvonimet, saavutukset :: -
Rekisterinumero :: --

Rotu :: hannover
Syntynyt :: 06.09.2007, ikääntyminen VHKR
Säkäkorkeus :: 168 cm
Sukupuoli :: tamma
Väri :: --
Merkit :: --

Koulutustaso :: GP
Käyttö :: kilpaillaan
Painotus :: kouluratsastus

Omistaja :: heidi. / Heidin koulukonit
Kasvattaja :: Cynthia Marcusson, Saksa (EVM)


© Klosterhof Medingen

Sukupuu

i. Rock'n Roll EVM
ii. WNB-Rolling Stones EVM
iii. Ricket EVM
iie. WNB-Alice EVM
ie. Cins Marie EVM
iei. Ma-Ma-Max EVM
iee. Marilyn EVM
e. Strawberry EVM
ei. Morrison EVM
eii. Singsangsong EVM
eie. Cathrene EVM
ee. Berry EVM
eei. Sixty EVM
eee. Citrus EVM

Pinjan sukupuuta ei voi kehua täydellisyyden perikuvaksi ainakaan menestyksen osalta, mutta siitä löytyy pääosin erittäin hyväluonteisia hevosia, joten ei tarvitse ihmetellä, mistä tamma on mukavan luonteensa perinyt. No, linjasta kuitenkin poikkeavat muutamat tuliset mieskonit, mutta yleisesti voi todeta, että kilttiä sakkia. Niin sanotusta "huono menestys" - linjasta poikkeavia yksilöitäkin löytyy pari, lähinnä isän puolelta. Pinja onkin ollut varsa "astutetaan-oma-pullaponitamma-hienolla-ja-menestyneellä-orilla", mutta onhan tämä tuottanut tulosta, kun tammasta on kuoriutunut lahjakas kouluponi. Eipä siis osoiteta syyttävää sormea kasvattajaa kohtaan!

Isä Rock'n Roll on taattua saksalaista laatuhannoverkasvatusta - menestynyt, pääosin oikein mukava luonteeltaan ja ennen kaikkea loistava periyttäjä. Koulukentillä taitonsa osoittanut mustaori on vastoin odotuksia noussut yhdeksi menestyksestään tunnetuimmaksi hannoveriksi Saksassa, eikä komea ulkomuotokaan ole jäänyt huomaamatta näyttelykenttien kisakärpästen keskuudessa. Eipä siis olekaan ihme, että Rock'n Rollilta löytyy jo kolminumeroinen määrä jälkeläisiä, mutta pitäähän sitä nyt menestystä periyttää vauvvoillekin, eikös? Luonteeltaan nyt jo eläkkeellä oleva papparainen on pääosin oikein mukava, mutta kyllähän orimaiset tempaukset värittävät ja varjostavat arkea aina.

Rock'n Rollin isä, eli WNB-Rolling Stones, "Rolling", on jo taivaslaitumien puolella, mutta loi itselleen merkittävän maineen hannoverjalostuksen suhteen. Joidenkin mielestä ori on liiankin tunnettu, mutta ainakaan mahtavuudesta ei kukaan uskalla sanoa sanaakaan! Varsinkin nuorempana Rolling eli varsinaisen kiertolaisen elämää ja hannoverkasvattajien keskuudessa se tituleerattiin "kuuluisan Warrick&Beatrice - siittolan flopiksi" ja loppujenlopuksi orin tie kaartui takaisin kasvattajatallille. Kun hieman hankan luonteen omaavalle Rollingille löydettiin sopiva ratsastaja, ei parivaljakon voittoputkesta tullut loppua. Elämänsä viimeisimmät vuodet Rolling vietti ruunana Ruotsissa, nukkuen rauhassa pois.

Ricket ei elinaikanaan tehnyt "mitään suurta." Olihan ori korkealle koulutettu ja näin, mutta ei se koskaan päässyt kilparadoille nuorena saadun jalkavamman vuoksi, jolloin Ricket toimi vain jalostusorina peräkylän ns. "kurjille tammoille", yllättäen kaikki, kun osasta jälkeläisä tuli todellisia menestyjiä, esimerkiksi WNB-Rolling Stonesista. Toivottavasti isänisäisä on periyttänyt menestystarinan parin polven yli, Pinjalle. Luonteeltaan Ricket ei ollut toisaalta helpoimmasta päästä, muttei kyllä vaikeimmastakaan - vähän jotain siltä väliltä. Ori eli jalkavammastaan huolimatta oikein pitkän elämän, kuollen viimeisimmän omistajan luona Ranskassa.

Menestyjä-WNB-Rolling Stonesin emä on saman kasvattajan kasvatti WNB-Alice, nimetty toki Alice Cooperin mukaisesti. "Alice" on siis Pinjan isänisänemä, harvinaisen kiltti, mutta kilpakentillä menestynyt hannoverruunikko. Alice kierteli uransa aikana monien ratsastajien luona, mutta oli koko elämänsä ajan kasvattajansa omistuksessa. Arvosteijat sanoivat jatkuvien ratsastajavaihdoksien kolhivan kiltin tamman itseluottamusta, mutta kilpakentillä Alice näytti kerta toisensa jälkeen sopeutuneensa uuden kapteenin käskyyn. Eläkevuotensa tamma vietti leppoisasti laitumella pyöräyttäen vielä pari varsaa.

Isänemä Cins Marie, tutummin "Marie", kilpaili muutamat aluetason kilpailut junnuratsastajien opetushevosena, mutta oli muuten lähes pullaponina. Tamma on jo nukkunut pois, mutta kierti kisojensa jälkeen ratsastuskoulun tuntihevosena, päästen muutamiin seurakisoihin, mutta siinä se. Ratsastuskouluaikanaan Marie varsoi kaksi kertaa, molemmat varsat olivat terveitä ja toinen, Pinjan isä Rock'n Roll vielä kuuluisa sellainen. Luonteeltaan Marie oli mahdottoman ystävällinen, vaikkei tämä ominaisuus sataprosenttisesti periytynytkään kummallekaan jälkeläisistä. Tamma eli pitkän elämän nukkuen pois vasta päälle 30-vuotiaana.

Änkyttävien kiusaksi nimetty Ma-Ma-Max ei ollut ns. kovin kummoinen ori - olihan se komea ja muutaman kerran näyttelyissä keräsi ihan kivasti mainetta, mutta omistajat eivät tahtoneet kuin pitää sitä omana halihevosenaan - niinpä ori ruunattiin yhden jälkeläisen jälkeen, joka oli siis Cins Marie. "Max" kilpaili omistajarouvansa kanssa kerran tai pari tallikisoissa, lähinnä helppo c - tasolla, mutta kyllä se osasi koulua vähän pidemmällekin - kaikki eivät kuitenkaan voi olla ihmelapsia, niin ihmisissä kuin hevosissakaan. Ruunana Max oli luonteeltaan varsin mukava ja rauhallinen, siitä tulikin vanhemmiten semmoinen leppoisa maastoratsu. Max on nukkunut jo ikuiseen uneen.

Isänemänemä, Marilyn, kilpaili menestyksekkäästi aluetasolla, mutta tamman kansainväliselle tasolle vaatimattomat liikkeet ja rakenne jättivät sen ikuiseksi aluekilpailuiden voittajaksi - siinä se. Marilyn oli viimeisimmän omistajansa mukaan oikein ystävällinen, mutta koska tämä ko. henkilö kärsii dementiasta, kuulon ja näön heikkenemisestä (muut omistajat ovat jo kuolleet), emme voi varmaksi tietää, millainen hevonen tamma oli. Yllä esitetyt tiedot on kaivettu vanhoista lehtiartikkeleista, joista myös selvisi Marilynin olleen ruunikko tammaneiti.

Emän puolelle siirtyessämme on itse äiti Strawberry toki mainittava - tätä neitiä voi rehellisesti sanoa menestyjäksi, mutta valitettavasti tamman elämä päättyi turhan aikaisin, raudikko nukkui pois vain kymmenen ikävuoden rajapyykin ohitettuaan. Strawberryä voidaan muistella ehdottoman hyväluonteisena ja menestyneenä tammana, sekä myös monipuolisena ratsuna - huippukisahevosen uran lisäksi tamma oli varsinainen opetusmestari, vain kuuden-seitsemän ikävuoden kieppeillä - todellinen tehonainen. Ikävöinti kotipaikkakunnalla Saksassa on kova, erityisesti Pinjankin kasvattajalla, Strawberryn omistajattarella.

Morrisonin nimi nousee usein esiin Pinjan suvusta puhuttaessa - muttei kyllä menestystarinana. "Morr" mainitaan lähinnä raivohulluna orina, joka ei vaikean luonteensa vuoksi päässyt koskaan kilpakentillä loistamaan, vaikka lahjoja sekä taitojakin olisi voinut riittää. Tummanruunikko ori oli luonteensa vuoksi hyvin kartettu jalostuksessa, mutta kyllähän maailmaan nyt muutama jälkeläinen tuli, yksi näistä päivänvalon nähneistä oli juuri Strawberry, joka ei kumma kyllä perinyt tätä monsterimurskaajan .. hmmm, vaikeahkoa luonnetta. Henkilökohtaisesti kuitenkin arvostan Morrisonia hevosena, tulihan se elinaikanaan kuitenkin kuuluisaksi.

Monia naurattaa emänisänisän Singsangsongin nimi, mutta eihän se nimi miestä pahenna, vai? Helpoimmasta päästä ei tämäkään ori ollut, mutta useimpia jälkeläisiään paljon helpompi. Rautias ei ollut se kaikista kuuluisin hevonen itsessän, mutta vaikealuontoisten jälkeläisten päästessä aiheuttamiensa katastrofien siivillä otsikoihin, toi se myös menestystä "Singille." Tämän vuoksi oria kuitenkin hiukan kartettiin, eiväthän ihmiset tahtoneet tammoilleen hermoheikkoja jälkeläisiä, mitä ori näytti maailmaan periyttävän. Pahojen poikien ja ilkeiden tyttöjen joukosta löytyy silti poikkeuksia.

Cathrene oli oikein hyvä tamma - tuntihevosena. Parempi kuin ne 20 vuotta uraa kiertäneet kehäraakit, pääsi jopa kilpailemaan, muttei kyllä koulupuolella. Tamma nimittäin tunnettiin hyvänä hyppääjänä, jonka pää ei kuitenkaan kestänyt kilparatsastajien vaihtumista, kuten ei myöskään tuntilaisten kuljettamista, joten neiti päätyikin pullaponiksi "ihq daa iskä mä tahon hevosen!!!11" - tytölle, muttamutta, elossa selvisi ja säilyttipä vielä kivan luonteensakin, kun sai vain sen yhden ja oman ihmisen (joka muuten sattui olemaan palkattu hevosenhoitaja). Ulkonäöltään kaunis neiti ei saanut mainettaan esille suuremmissa piireissä, mutta lähikylillä se tunnettiin hienona hevosena.

Voi Berry, voi Berry. Mahtava, rakastettu, ihastuttava, lähestulkoon täydellinen ja menestynyt. Mutta mikä meni pieleen, kun tamma sai kuulan kalloonsa ennen kuin aika olisi oikeasti saanut jättää? Tästä kuulee monia versioita juoppojen kylähullujen kertomana, mutta yleisimmän tarinan mukaan Berryn vanha omistaja oli hyvin kiintynyt tammaansa, mutta joutuessaan mielisairautensa vuoksi hoitoon, ei halunnut antaa neitokaistaan jollekin toiselle, jolloin päätyi lopettamiseen. Toisia tämä kismittää kovasti, erityisesti niitä raharikkaita kunnianhimoisia kilparatsastajia, jotka olisivat halunneet Berryn itselleen, mutta ainakin tamma saa levätä rauhassa.

Sixtyä voi sanoa suvun helmeksi ja ehdottomasti menestyneimmäksi hevoseksi. Saksan edustusjoukkueessa ratsastajansa Michelle Baithin kanssa kilpaillut ori osoitti kerta toisensa jälkeen mahtavat taitonsa ja toiset luonnehtivatkin oria maagiseksi sen esittäessä upeita askeliaan, suorastaan tanssien musiikin tahtiin. Tässäpä olisikin ollut oiva otus hevosten "tanssii tähtien kanssa" - kilpailuun .. (en myönnä tuon olevan oma ajatukseni). Tämä hevonen ei ollut edes paha luonteeltaan, vaikka kaikkien känkkäränkkäpäivät ovatkin toisinaan ymmärttettäviä - pikemminkin se rakasti palvella ihmisiä ja näyttää taitonsa koko maailmalle!

Viimeisenä esittelyvuoron saanu Citrus oli nyt mitä se oli - pieni, pippurinen ja kuvaukseen rakkautta&piikkilankaa täydellisesti sopiva. Toisinaan tamma kuulemma oli ihan kiva, jolloin sen kanssa pystyi tekemään leppoisia maastolenkkejä, mutta toisinaan ratsastajat lensivät seinälle kukin peräkkäin, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Parhaina päivinään tamma loisti kansallisilla kilparadoilla, huonoimmillaan seurakisoissa jäätiin viimeiseksi, jolloin ratsastajat väänsivät itkua nurkan takana - miten gp-tasoinen ratsukko voi jäädä alle 10%'n tulokseen luokassa helppo C? Huonoista päivistään huolimatta tämä raudikko oli tunnettu jalostustamma Saksassa omana elinaikanaan.

Luonnekuvaus

Pinja hankittiin koulukonien joukkoon vuoden 2008 tammikuussa hannoverjalostuksemme yhdeksi kantatammoista. Alkujaa toivoimme tammasta vain hyvää jalostushevosta, mutta veri veti kilpakentille ja niinpä oma Pinjamme pääsi näyttämään taitojaan kilpakentillä. Lahjakkuutta ei neitokaiselta puutu lainkaan ja luonteeltaankin se on täysi kymppi - täydellinen ostos. Toivokaamme, että tulevaisuuden pikku-Pinjat ovat kuin emänsä kopioita, tai vielä parempia, mutta liekö se edes mahdollista, kun äiti itsekin on simpukan sijasta helmi?

Vaikka minä ja suurin osa tallityöntekijöistä kuinka väitämmekin Pinjaa kivaksi hevoseksi, ne jotka joutuvat taluttamaan tamman kesällä laitumelle, ovat useimmiten toista mieltä. Ei Pinja yleensä minkäänmoisia ongelmia järjestä narun päässä, mutta kesäisin, vehreän ruohon ympäröimänä ruoka kiinnostaa enemmän kuin jalkaa polkeva hoitaja riimunnarussa roikkumassa. Ei tamma nyt wnb-hitlermäisesti riuhdo taluttajaansa kumoon ja näinollen sairaalakuntoon, se vain tyyytyy jäkättämään paikoillaan, nappaisemaan suuhunsa vähän energiaa ja jatkamaan matkaa laiskasti löntystellen. Ne henkilöt, joilla ei ole paljoakaan kärsivällisyyttä (ts. kaikki tallityöntekijämme) turhautuvat nopeasti talutusreissulla Pinjan kanssa, mutta tapansa kullakin, eikös? Eläinlääkärin suhteen tamma ei ole ylintä ystävää, mutta kunhan hommat hoituvat, ei Pinjalla ole jäkättämistä tämän suhteen. Kengittäjän kanssa neitokainen on samanlainen, ja tilannehan muuttuu huomattavasti mukavammaksi kun mamma tai mammankorvike on vieressä rapsuttelemassa.

Hoitaminen ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma tammalle. Pikemminkin koko puuha on näin hoitaja-omistajan näkökulmasta naurettavan helppoa, joku kutsuu sitä nautinnoksi. Pinjan hoitajaksi käyvät niin isot kuin pienetkin, naiset kuin miehetkin ja vaikkapa niin porkkanat kuin kurpitsatkin. Ei tammaa voi kutsua esimerkiksi harjauksesta nauttivaksi, lähinnä puuha on sille tavanomainen rutiini, johon ei huomiota kiinnitettä sen enempää. Niin harjaus kuin kavioidenkaan putsaus ei saa tammaamme sotajalalle, useimmiten se ottaa rennosti, tuskin nyt kuitenkaan torkkuen kuten ne satujen unelmahevoset. Varustaminen on yleisluonteeltaankin kiltin Pinjan mielestä jälleen normaali toimenpide, ei se nyt riemusta hypi kun satula lätkäistään selkään, muttei kuitenkaan paljasta omia aseitaan (lue: hampaita, kavioita, tiukasti viuhtovaa häntää ..) kun joku kävelee suitsien kanssa luokse - eivätkä myöskään suojat saa tammaa hermoromahduksen partaalle. Kesäisinä hellepäivinä myös suihku maittaa pesuboksin uumenissa, ja pakkaspäivinä loimenkin voi viskata ilman ongelmia selkään.

Vaikka muuten Pinja onkin helppo hevonen, ei ratsastaminen ole "paina nappia" - tyylistä. Neitokaisemme ei nyt varsinaisesti ole kuuma, mutta voisihan sitä vauhdikkaaksi luonnehtia - toisinaan neidistä ei nyt kuoriudu esiin varsinaista jääräpäisyyttä, mutta tietynlaista päättäväisyyttä kuitenkin. Ratsastajalla on ihan hyvä olla raippa mukana, Pinja on varsinkin lämmitelyssä herkkä ns. oikomaan pyydetyissä tehtävissä. Lisäksi tamma on "huijari" avuilla olemisen suhteen - Pinja voi tuntua vaikka kuinka hyvältä, mutta useimmiten tamma ei ole lainkaan kuulolla apujen suhteen, on ihan turha kuvitella että vartin työskentelyn jälkeen Pinja plää plää plää on avuilla plää plää plää on täydellinen .. Jos ei ole ennenkään ollut, miksi nyt? Ahkera ja pitkäjänteinen työskentely kuitenkin tuottaa tulosta, kunhan Pinjaa pitää kurissa rehellisen työskentelyn suhteen, ei sitä voi enää liiemmin moittia. Avuille ratsastetun tamman selkään on erityisen kiva kivuta, mutta eihän se siltikään ruusuilla tanssimista ole.

Pinjaa ei voi luonnehtia kouluratsuksi henkeen ja vereen, mutta kyllä se kouluponski on. Olisi tietenkin mahtavaa kertoa, kuinka minun tammallani on mahtavat askeleet, kuinka minun tammani osaa kaikki liikkeet, kuinka minun tammani on täydellinen valkoisten aitojen sisäpuolella .. - ja minun-linjaa jatkaen loputtomiin. On tamma toki taitava, muttei aivan gp-tasoinen, ja tämähän ei estä meitä pitämästä tavoitteita korkealla! Bravuureihin tämän tytön osalta kuuluvat ylipäätänsä laukkatyöskentelyyn sisältyvät liikkeet, eikä keinutuolihepan laukka ole sen pahempi ratsastajallekaan. Pinja vaatii erityisesti kouluratsastuksen saralla komentosillalta rauhallista istuntaa, käsi ei saa repiä tai pohkeet hakata. Esteillä raudikkomme ei ole mitenkään superüberkoni, mutta kunhan estekorkeus on tarpeeksi matala, hyppää Pinja mielellään, oikein rauhallisesti ja kivasti, kunhan kuski pysyy rauhallisena. Maastoillessa Pinja on reipas, mutta toisaalta hieman säikky. Ei tamma nyt kiitolaukkaan lähde jos oksa rasahtaa, mutta säpsähtää kuitenkin. Mikäli kuski ei hermoile, jatkuu matka kuitenkin entiseen malliin.

Kuljetus on aina hiukan jännittänyt tammaa: onhan kopissa kaikkea uutta ja ihmeellistä, liekö vaarallista .. ? Lastaukseen onkin syytä varata aikaa ja ehdottomasti ruohotukko tai porkkanapussi! Väkivalta ei liioin neitimme kanssa auta, siitä se vain hermostuu enemmän ja kieltäytyy ehdottomasti laskemasta kavionkärkeäänkään rampille. Ajan kanssa Pinja usein huomaa hermoilun olevan täysin turhaa ja köpöttelee kyytiin, toisinaan nopeasti, toisinaan hitaasti. Kilpailuissa on nääääääin paljon uutta ihmeteltävää, että varsinkin alkuhetkien aikana Pinjalta menee "sormi suuhun." Rauhallisen ratsastajan kanssa tamma rentoutuu hitaasti, pitkä lämmittely ensiarvoisen tärkeää, mikäli mielii radalla saada tamman toimimaan. Pinja on saatava keskittymään itse työskentelyyn, mikäli uudet ihmiset ja ympäristö varastavat edes pikkuisen palasen neidin mielenkiinnosta, ei voi olettaakaan, että rata sujuisi edes siedettävästi. Jos Pinja on rento ja rauhallinen radalle mentäessä, voi olla varma että tamma tekee parhaansa, eikä säiky niitä tuomarinpöydän mörököllejä ..

Loppujen lopuksi Pinja on oikein kiva tamma omine pienine vikoineen - rakastettava silti!

Kilpailut

Pineapple kilpailee vain krj:n alaisissa kouluratsastuskilpailuissa.

Sijoitukset krj:n alaisista kilpailuista (5 kpl) ::
27.01.'08, Charmeur Dressage, Vaativa B, 2/103
29.01.'08, Ljusgård, Intermediate I, 6/37
29.01.'08, Ljusgård, Intermediate I, 6/37
05.02.'08, Emperador, Grand Prix, 3/25
06.02.'08, Northern Lights, Vaativa B, 4/56

Jälkeläiset

Pineapple ei ole vielä jalostuskäytössä.
01. --
02. --
03. --
...

Otsikon kuvat © Christiane Slawik, Slawik